Hyvät feministit, rakkaat ystävät,
Feministisellä puolueella on tehtävä.
Sen tehtävä on puolustaa jokaisen luovuttamatonta ihmisarvoa.
Sen tehtävä on pitää yllä toivoa ja rakentaa siltoja.
Sen tehtävä on olla tyytymättä siihen, mikä on aina ollut ja kuvitella utopioita.
Sen tehtävä on esittää radikaaleja ja rohkeita ideoita, jotka on tarkoitettu varastettaviksi.
Hyvät ystävät,
Feministinen puolue on nyt viisi vuotta vanha. Kuten viisi vuotta sitten, myös tänään feminististä politiikkaa tarvitaan nopeuttamaan tasa-arvokehitystä, tekemään feministiaktivisteista päättäjiä ja vastaamaan nousevan konservatismin ja radikaalin oikeistopopulismin uhkaan.
Olemme nähneet vahvasti identitäärisen ja konservatiivisen oikeistopopulistisen liikkeen nostavan valtaan johtajiaan eri puolilla maailmaa. Olemme nähneet kuinka Afganistanissa tytöt ja naiset menettivät hetkessä kaikki saavutetut oikeutensa. Tiedämme, että ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuskato koskettavat jokaista elävää olentoa tällä maapallolla, mutta osuvat voimakkaimmin jo valmiiksi hauraisiin ryhmiin. Naisiin kohdistuva väkivalta on yhä läsnä kaikkialla. Vähemmistöviha on voimistunut ja salonkikelpoistunut, samalla kun olemme verkkovihan edessä voimattomia. Suomessa suljetaan mieluummin sydämet, silmät ja rajat kuin avataan ne turvaa tai työtä etsiville siirtolaisille. Naisten urat ja palkkakehitys polkevat paikoillaan, kun hoivasta vastaavat yhä lähinnä naiset. Yhteiskuntamme ansaintalogiikka perustuu ihmisten, eläinten ja luonnon riistolle niin kauan kuin hyvinvointimme mittari on jatkuva talouskasvu.
Tarvitsemme feminististä ulkopolitiikkaa, joka kuroo umpeen elintasokuilua globaalin etelän ja pohjoisen välillä. Tarvitsemme feminististä rauhanpolitiikkaa, joka antaa päätösvallan naisille ja vähemmistöille. Tarvitsemme feminististä sosiaalipolitiikkaa, joka vahvistaa esiin ne äänet, jotka eivät muuten tule kuulluiksi. Ja tarvitsemme feminististä ilmastopolitiikkaa, jossa ilmastokriisi ymmärretään ihmisoikeuskysymyksenä, ja jonka mittakaava vastaa sen kriisin kokoluokkaa, jonka keskellä jo elämme.
Viidessä vuodessa myös feministinen ajattelu on valtavirtaistunut. Onnistuimme nousemaan itse päättäjiksi Suomen suurimmassa kunnassa Helsingissä. Ja meillä on ensimmäistä kertaa hallitus, jonka johdossa ei ainoastaan ole naisia, vaan jonka johdossa on feministejä.
Ja kuitenkin, tiedämme jo historiasta, että mitä enemmän feministinen ajattelu saa tilaa yhteiskunnassa, sitä voimakkaampia ovat myös koetut takaiskut. Meidän on iloittava edistysaskelista, mutta meidän on
myös jatkettava tavoitteidemme nimeämistä ja puolustamista. Feministeinä emme voi koskaan ajatella, että työmme on jo tehty.
Hyvät ystävät,
Aluksi meitä oli kolme. Sitten viisi, kymmenen, viisikymmentä. Tänä päivänä puolueella on tuhat jäsentä ja sitä ovat äänestäneet tuhannet ja tuhannet ihmiset jo neljissä eri vaaleissa. Jokainen heistä on valinnut käyttää heille demokratiassa kuuluvaa valtaansa ja halunnut, että juuri me edustamme hänen ääntään yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Olemme halunneet olla sen luottamuksen arvoisia. Se on tarkoittanut hurjaa määrää työtä, joka on ollut raskasta, mutta myös tuntunut hirvittävän tärkeältä. Kuinka keveältä onkaan tuntunut lunastaa meille annettu luottamus vaalivoiton jälkeen. Ja kuinka kipeältä, kun yritys onkin kaatunut vaalitappioon.
Pienen ja omistautuneen joukkomme yhdessä tekemä työ on ollut parasta, mutta myös vaatinut eniten. Olemme opetelleet asioita ensimmäistä kertaa. Olemme tehneet virheitä – ja toistaneet niitä! Olemme riidelleet, sovitelleet, joustaneet ja uhrautuneet, ja olemme onnistuneet mahdottomassa, monta monta kertaa. Olemme paisuttaneet euroja tuhansiksi, ja käsipareja väkijoukoiksi. Ennen Feministisen puolueen ensimmäistä vaalivoittoa en ollut äänestänyt voittavaa puoluetta ja ehdokasta vuosikymmeniin!
Olemme uupuneet yksin ja nousseet yhdessä. Olemme venyneet yli rajojemme ja tehneet vähillä resursseilla ihmeitä. Olemme näyttäneet ulospäin paljon isommilta kuin olemme.
Kun mietin tähän asti kulkemaamme matkaa, kuvittelen jokaisen mukana olleen saliin rinnallenne.
Kiitos, että olette lähteneet mukaan tälle hurjalle, kunnianhimoiselle, utopioita tavoittelevalle matkalle, jolla olemme pyrkineet mullistamaan poliittisia valtarakenteita ja tulemme yhä niin tekemään.
Hyvät ystävät,
Puolue on nyt yhdenlaisessa käännekohdassa. Se ei ole enää uusi, vaan jo toinen jalka establismentin sementissä, halusimme tai emme. Ja silti, resurssimme ovat yhä vähäiset.
Visiomme tulevaisuudesta on yhä innostava. Päämäärämme jatkuvasti yhä laajemmin kannatettu. Olemme jo vaikuttaneet ja saaneet aikaan muutosta. Politiikassa nämä yksin eivät kuitenkaan riitä. Politiikassa puolueiden on saatava taakseen kansanliike. Puolue ei voi vahvistua ja kasvaa pelkkänä ohuena vaaliorganisaationa. Varsinkaan nuori, paikkaansa etsivä puolue. Jotta puolue voi säilyttää
tuoreutensa ja kykynsä olla uutta luova radikaali muutosvoima yhteiskunnassamme, sen on löydettävä kykynsä puhutella ja tapansa vaikuttaa joka hetki uudelleen.
Puolueella on perusta, jolta sen tulevaisuutta on hyvä lähteä rakentamaan. Sillä on hieno periaateohjelma ja satoja konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, joista jokaisen ympärille voisi rakentaa oman vaikuttamiskampanjansa. Sillä on myös tuhat jäsentä, jotka valjastaa mukaan toimintaan. Ja sillä on viisi vuotta enemmän kokemusta puolueena olemisesta kuin silloin kun kaikki oli vielä uutta.
Kaikki on mahdollista. Puolueen on löydettävä seuraava polkunsa ja kuljettava rohkeasti sen viitoittamaa tietä. Tarvitaan vain riittävästi sitoutuneita ihmisiä viemään yhdessä päätettyjä tavoitteita eteenpäin.
Ystävät, feministit,
Seuraajalleni haluan sanoa: ole lempeä. Pidä puolueen sanoma lempeänä. Tuo tekemiseen mukaan lisää lempeyttä ja vie se läpi kaikkeen puolueen toimintaan. Repivimmänkin railon yli pääsee vain rakentamalla siltoja.
Teille muille haluan sanoa: uusi puheenjohtaja on vain niin vahva kuin se tuki ja aika, jota hän teiltä saa. Puolue ei itsessään ole enempää kuin idea. Puolueyhteisö tehdään yhdessä.
Kiitos näistä vuosista ja hyvää matkaa eteenpäin!