Hoivaperustainen talousjattelu korostaa hoivan ja elämän ylläpitämisen keskeistä roolia taloudessa. Tämä lähestymistapa haastaa uusliberalistisen taloustieteen, joka asettaa talousjärjestelmän keskiöön kasvun ja markkinat. Hoivaperustaisessa talousjattelussa talous valjastetaan palvelemaan ihmisen ja ympäristön tarpeita.
Hoivaperustainen talousajattelu nostaa esiin aliarvostetun hoivatyön, jota ilman yhteiskunta ei voi toimia. Se tarjoaa vaihtoehdon eriarvoisuutta ja ympäristötuhoa luovalle kapitalistiselle järjestelmälle ja vastaa inhimillisiin tarpeisiin luoden pohjaa kestävälle ja oikeudenmukaiselle maailmalle.
Hoivaperustaisessa talousmallissa on neljä perusperiaatetta:
- Hoivan ja elämän ylläpitämisen asettaminen keskiöön
Hoivatyö, kuten lasten kasvatus, vanhusten hoiva, terveydenhuolto ja kotityöt, nähdään talouden perustana, ei vain sen sivutuotteena. Tämä työ mahdollistaa muun taloudellisen toiminnan, mutta sitä ei huomioida tarpeeksi taloudellisissa mittareissa, kuten BKT:ssä.
2. Inhimillinen ja ekologinen kestävyys
Talouden tulee toimia planeetan ekologisten rajojen puitteissa priorisoiden elämän ylläpitämistä jatkuvan kasvun ja kulutuksen sijaan.
3. Tasa-arvon edistäminen
Hoivatyö on sukupuolittunutta ja aliarvostettua. Intersektionaalinen feminismi tunnistaa myös rodullistettujen ihmisten korostuneen roolin hoivatyön tekijöinä. Hoivaperustainen talousajattelu pyrkii tuomaan näkyväksi hoivan todellisen arvon sekä tasaamaan vastuuta hoivasta sukupuolten välillä.
4. Demokratia ja yhteisöllisyys
Talousjattelun laajentamisen lisäksi täytyy laajentaa myös taloudelliseen päätöksentekoon osallistumista. Hoivaperustainen talous edellyttää yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja paikallista päätöksentekoa.
Näitä perusperiaatteita edistetään muun muassa seuraavin toimenpitein:
- Hoivaan investoiminen
Hoivan roolin tunnustaminen tarkoittaa hoivatyöntekijöiden palkkojen ja työolojen parantamista sekä mittavia investointeja julksiiin hoivapalveluihin, kuten terveydenhuoltoon, vanhustenhoitoon ja koulutukseen.
2. Osallistuva demokratia
Jotta yhteisöjen tarpeet tulisivat huomioiduiksi, on myös päätöksenteko ulotettava niiden tasalle. Tarvitsemme keskustelevaa lähidemokratiaa ja aidosti vaikuttavaa osallistuvaa budjetointia.
3. Perhevapaiden ja hoivavastuiden tasa-arvoistaminen
Tuetaan joustavia työjärjestelyjä ja jaetaan perhevapaita tasapuolisesti sukupuolten välillä.
4. Ekologisen hoivan lisääminen
Panostetaan ilmastonmuutoksen torjumiseen, biodiversiteetin säilyttämiseen ja ympäristönsuojeluun.
Marxilaiset feministit, kuten Silvia Federici ja Tithi Bhattacharya, ovat huomauttaneet, että hoivan elämää ylläpitävä rooli tarkoittaa kapitalistisessa talousjärjestelmässä työvoiman ylläpitämistä ja uusintamista. Siksi se tulisi nähdä keskeisenä kamppailukenttänä ja muutoksen mahdollistajana.
Kapitalismi perustuu työvoiman hyväksikäyttöön: työstä maksetaan aina sen todellista arvoa vähemmän palkkaa. Näin syntyy lisäarvo, jonka kapitalisti sulloo omaan taskuunsa. Työvoima täytyy myös pitää tuotantokykyisenä. Tästä puhutaan uusintamisena. Kapitalisti pyrkii mielellään irtautumaan työvoiman uusintamisen kustannuksista, koska ne vähentävät hänen voittojaan. Keinoja ovat esimerkiksi verojen vältteleminen ja julkisten palvelujen yksityistäminen. Suurin lisäarvoa tuottava tekijä on kuitenkin hoivan ulkoistaminen.
Uusintaminen
Marxin määritelmä: työvoiman biologinen ja fyysinen uusintaminen
Työvoiman hyödyntäminen edellyttää sen ylläpitämistä eli esimerkiksi ruokaa ja lepoa. Tässä yhteydessä uusintaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että työläinen selviytyy myös seuraavasta työpäivästä. Marxin aikana työläisen palkka kattoi usein vain vain välttämättömät elinkustannukset. Tämän päivän Suomessa jotkut työläiset kykenevät toki palkallaan hankkimaan myös ylellisyystarpeita, mikä onkin johtanut varsin yleiseen harhaluuloon kapitalismin autuudesta.
Marxilainen feminismi: sosiaalinen uusintaminen
Marxilaiset feministit kehittivät uusintamisen käsitettä koskemaan kaikkea työtä, joka uusintaa työvoiman lisäksi myös yhteiskuntaa. Lisäyksiä olivat mm. kotityöt, hoitotyö ja koulutus, sekä näitä ylläpitävät yhteiskunnalliset instituutiot. Nämä ovat työvoiman uusintamisen elinehtoja samaan tapaan kuin ruoka ja lepokin.
Uusintaminen ja sukupuolittunut työ
Naisia on pidetty vastuullisina suurimmasta osasta uusintavaa työtä monin perustein: milloin se on heille ”luontaista”, milloin naiset ovat olleet liian heikkoja tai tyhmiä ”oikeisiin” töihin. Usein vedotaan myös ”velvollisuuteen”, jonka on luonut papisto tai jokin muu patriarkaatin edustaja.
Uusintamisen mekanismien sukupuolittaminen on johtanut palkattoman kotityön hyväksikäyttöön, hoivatyön alipalkkaukseen ja hoivaketjuihin. Jälkimmäisellä tarkoitetaan kahdesta edellisestä kumpuavaa ilmiötä, jossa globaalin kapitalismin oloissa hoivatyö siirretään siirtotyöläisille, joiden perheet puolestaan jäävät vaille hoivaa.
Marxilaisen feminismin hoivaperustaiseen talousajatteluun liittyviä täydennyksiä ovat:
- Hoiva ja uusintava työ tuotannon perustana
Työvoiman uusintaminen on taloudellisen tuotannon elinehto. Uusintaminen puolestaan edellyttää uusintavaa työtä. Tämä työ sisältää mm. lasten kasvattamisen, kotityöt ja hoivan. Jottei kapitalisti joutuisi maksamaan työläiselle lisää ja pienentämään omia voittojaan, hän mieluusti pyrkii häivyttämään uusintavan työn olemassaolon ja ulkoistamaan sen.
2. Kapitalismin ja patriarkaatin kytkökset
Kapitalisti ylläpitää ja hyödyntää sukupuolittuneita rakenteita maksimoidakseen voittonsa. Erityisen kernaasti hoivatyö jätetään perheiden vastuulle, mikä patriarkaalisessa yhteiskunnassa tarkoittaa naista. Hoivatyö on aliarvostettua ja alipalkattua, koska naisten oletetaan tekevän sitä luontaisesti ja mielellään. Hoivaketjut ylläpitävät taloudellista eriarvoisuutta, sukupuolittunutta työnjakoa ja rasistisia näkemyksiä.
3. Hoiva vastarinnan työkaluna
Koska hoiva on kapitalismin keskeinen käyttövoima, siinä piilee myös vastarinnan mahdollisuus. Ruohonjuuritason hoivakollektiivit luovat konkreettisia vaihtoehtoja kapitalistisille tavoille tuottaa hoivaa, kun taas hoivan ja solidaarisuuden nostaminen ajattelussa rakentaa rakentaa sekä uutta arvopohjaa että kollektiivista toimijuutta.
4. Hoivan politisointi
Marxilainen feminismi näkee hoivan yhteisenä välttämättömyytenä ja oikeutena, ei yksityisenä velvollisuutena. Se rakentaa uutta talousjärjestelmää, jossa ihmisten ja ympäristön resurssit suunnataan elämän ylläpitämiseen pääoman kasautumisen sijaan. Reformistisia vaatimuksia ovat paremmat palkat ja työehdot, hoivatyön jakaminen tasapuolisemmin, julkisten palveluiden vahvistaminen ja laajentaminen sekä globaalien hoivaketjujen purkaminen. Vallankumouksellisempaa visiota edustavat ajatukset taistelevista hoivakollektiiveista.