Kansanmurha on painava sana, jota ei tulisi käyttää kevyin perustein. Gazan kohdalla YK:n määrittämät kaksi päätunnusmerkkiä, tarkoitusperä ja keinot, kuitenkin täyttyvät. Määritelmän tarkoittama tarkoitusperä on kansallisen, etnisen, rodullistetun tai uskonnollisen ryhmän tuhoaminen osittain tai kokonaan, ja keinoina voi olla esimerkiksi kyseisen ryhmän jäsenien tappaminen, vakavan kehollisen tai henkisen haitan tuottaminen tai ryhmän tuhoa edistävien olosuhteiden aiheuttaminen.
Gazan tilannetta tarkastellessa nämä kansanmurhan tunnusmerkit nousevat hälyttävällä tavalla esille. Israelin puolustusministerin mukaan Israel taistelee Gazan ‘ihmiseläimiä’ (‘human animals’) vastaan, mikä luo ja ylläpitää palestiinalaisia epäinhimillistävää retoriikkaa. Myös useat Israelin poliitikot ja päättäjät puhuvat nyt avoimesti Gazan tuhoamisesta. Gazaan kohdistetut iskut puhuvat puolestaan: tiheään asuttujen alueiden, kuten pakolaisleirien, pommittaminen on vaatinut tuhansia kuolonuhreja. Myös Etelä-Gazaa, jonne siviilejä on ohjeistettu siirtymään turvaan, sekä Etelä-Gazaan vievää tietä on pommitettu.
Tähän mennessä lokakuun 7. päivän jälkeen yli 11 000 gazalaista siviiliä on tapettu, joista yli 4 500 on lapsia. Erityisesti tiheästi asutuilla alueilla pommit ovat pyyhkineet kartalta kokonaisia perheitä ja sukuja silmänräpäyksessä. Israelin ampumat pommit eivät ole kuitenkaan ainoastaan tappaneet siviilejä, vaan tuhonneet myös sairaaloja, kouluja sekä yhteiskunnan toiminnalle oleellista infrastruktuuria. Suuri osa sairaaloista ja klinikoista on pommitettu toimintakelvottomiksi. Näin ollen arviolta 30 000 haavoittunutta, joista useat ovat lapsia, eivät saa kiireellisesti tarvitsemaansa hoitoa sen lisäksi, että muutkin sairaanhoitoa tarvitsevat jäävät ilman hoitoa. Pommitusten lisäksi Israelin maajoukot ovat levittäytyneet Gazaan, ja israelilaisten tankkien ja tarkka-ampujien on raportoitu piirittävän Al-Shifaa, yhtä alueen tärkeimmistä sairaaloista.
Israel, joka kontrolloi Gazan sähköä ja vettä sekä rajanylityspaikkoja Egyptin rajalla olevaa Rafahia lukuunottamatta, on katkaissut sähkön ja veden, ja estänyt tarpeellisten lääkkeiden ja polttoaineen kuljetuksen Gazaan. Juomavedestä, ruuasta ja lääkkeistä on hälyttävä pula. Myös internet-yhteys ja näin ollen yhteydet Gazan ulkopuolelle on ajoittain katkaistu, jolloin myös Gazan tapahtumista tiedottaminen vaikeutuu. YK:n Humanitääristen asioiden koordinointitoimiston (UNOCHA) mukaan Gazan 2,2 miljoonasta asukkaasta arviolta 1,5 miljoonaa on joutunut siirtymään alueen sisäisesti.
Gazan tapahtumista puhuttaessa keskustelu kääntyy usein Hamasin toimintaan, josta tällöin muodostuu lähtökohta keskustelulle. Hamas on kuitenkin palestiinalaisia koskevassa kokonaiskuvassa suhteellisen pienessä roolissa. Hamasin hyökkäystä Israeliin ja noin 1 200 ihmisen tappamista lokakuun 7. päivänä ei tule – sen tuomittavuudesta riippumatta – irrottaa kontekstistaan. Palestiinalaiset ovat eläneet sorretussa asemassa sitten vuoden 1948 Nakban (suom. ‘katastrofi’), jolloin Israelin valtio perustettiin. Tuolloin monet palestiinalaiset ajettiin kodeistaan, ja useita tapettiin. Merkittävä osa väestöstä elää vuonna 1948 ja sen jälkeen Länsirannalle ja Gazaan perustetuissa pakolaisleireissä edelleen. Viimeisen kuukauden aikana israelilaiset ovat ottaneet haltuun ja häätäneet palestiinalaisia kodeistaan kiihtyvään tahtiin Länsirannalla, ja Länsirannan palestiinalaisia on UNOCHA:n mukaan tapettu lähes 400 lokakuun 7. tapahtumien jälkeen. Palestiinalaisia siis sorretaan ja tapetaan myös Hamasin vaikutuspiirin ulkopuolella.
Palestiinalaisten tappamisen pitää loppua nyt. Kansanmurha -termiä ei tulisi käyttää kevyesti, mutta sitä tulee uskaltaa käyttää silloin kuin siitä on kysymys. Jos sitä ei uskalleta tunnistaa eikä siihen puututa, historia vain toistaa itseään: sanotaan, että “ei enää koskaan” kun on jo liian myöhäistä ja järjestetään muistopäiviä, joita ei tarvitsisi järjestää, jos kansanmurhaan olisi puututtu sitä toteutettaessa. Kansainvälisellä yhteisöllä on mahdollisuus pysäyttää palestiinalaisten kansanmurha, ja siihen pitää tarttua – jotta ei tarvitsisi toistaa “ei enää koskaan” -mantraa. Vaikka jo nyt aivan liian monet gazalaiset on tapettu, tulee tilanteeseen puuttua ennen kuin yhä useampi gazalainen menettää henkensä.
Tulitauko on ensimmäinen välitön toimenpide kansanmurhan pysäyttämiseksi, mutta se ei riitä. On epäinhimillinen ajatus pitää tauko, jonka aikana haavoittuneet saisivat hoitoa, alueelle saataisiin ruokaa ja vettä, ja edes osa kuolleista saataisiin haudattua vain, jotta Israel voisi sitten jatkaa pommitusta ja hyökkäyksiä. Kuitenkaan edes pommitusten ja hyökkäysten lopettaminen kokonaan ei riitä: se vain palauttaisi status quon, jossa Israel kontrolloi Gazaa ja miehittää Länsirantaa, sortaen näin palestiinalaisten ihmisoikeuksia. Ainoa todellinen ratkaisu on palestiinalaisten vapauttaminen Israelin hallinnasta, ja näin ollen heidän ihmisarvonsa, ihmisoikeuksiensa sekä kollektiivisen itsemääräämisoikeutensa tunnustaminen niin retorisesti kuin käytännössä.