Koronapandemia sulki teatterit, museot, galleriat, konsertit ja tapahtumat. Se murensi taiteen tekijöiden mahdollisuuksia tehdä työtään ja vähensi ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua kulttuuriin. Luovat alat ovat kärsineet mittavaa vahinkoa, joka on nyt korjattava nopeasti. Taiteeseen ja kulttuuriin on sijoitettava, jotta vältytään nykyistäkin raskaammilta seurauksilta.
Vuoden 2020 toisella neljänneksellä työttömyys taide- ja kulttuurialoilla oli eri alat yhteenlaskettuna kasvanut 57 prosenttia edellisvuodesta. Taide- ja kulttuurilaitokset, kirjastot ja harrastustilat pantiin kiinni ja jo suunnitellut tai käynnissä olevat näyttelyt, esityksen ja tuotannot keskeytettiin. Koronapandemian vaikutukset taide- ja kulttuurialoihin havahduttivat käyntiin keskustelun taiteen ja kulttuurin ja sen tekijöiden asemasta Suomessa. Hämmästystä herätti esimerkiksi se, ettei kulttuurin puolesta puhunut edes alaa edustava ministeri.
Taiteen ja kulttuurin merkitys ihmiselle ja yhteiskunnalle on mittava. Taide tuottaa ja välittää uudenlaista tietoa, se luo kokemuksia ja tavoittaa asioita tavoilla, joihin muut keinot eivät pysty. Kulttuuri on lähellä ihmisen arkea ja auttaa meitä ymmärtämään elämää ja yhteiskuntaa tavoilla, jotka ovat moninaisia, avartavia, haastavia ja yllättäviä. Taide lisää tutkitusti hyvinvointia ja vähentää sitä kautta julkisia kuluja. Se on vetovoimatekijä, joka sytyttää eloon niin suurten kaupunkien hylätyt teollisuusalueet kuin pienet harvaan asutut kunnat.
Taidealat muodostavat 3% Suomen bruttokansantuotteesta. Ne työllistävät Suomessa 126 000 ihmistä, mikä on 3,3% työikäisistä. Tapahtuma-alat mukaan luettuna työpaikkoja on 200 000. Taide ja kulttuurialat paitsi työllistävät, myös tuottavat kerrannaisvaikutuksina usein enemmän muille aloille kuin itselleen. Niistä hyötyvät esimerkiksi matkailuala sekä ravintola-ala, jota hallituksen ja aluehallintoviraston toimesta on kohdeltu tyystin toisella tavalla kulttuurialoihin nähden.
Taide- ja kulttuurialoilla työskentelytavat poikkeavat usein perinteisestä. Siksi niiden tukeminen järjestöjen ja apuraha- tai hankemallien kautta ei ole yksinkertaista, vaan jättää esimerkiksi monet taidetta itsenäisesti tekevistä vaille tuen mahdollisuutta. Yksittäisille ihmisille ohjautuvat tuet ovat lisäksi niin pieniä, etteivät ne riitä elämiseen, eivätkä mahdollista työn jatkuvuutta.
Feministisen puolueen kuntavaaliehdokas, taiteilija ja kuraattori Anna Jensen kirjoittaa blogissaan tuntevansa oman ammattikuntansa ja alansa jäävän näkymättömiin.
“Vaikka kulttuuria kulutetaan eristyksissä ehkä enemmän kuin ikinä, ei sen yhteyttä tekijöihin nähdä. Ei ymmärretä kulttuurin merkityksen laajuutta, eikä sitä miten televisio, viestintä, journalismi, kirjat ja lehdet ja elokuvat eivät synny tyhjiössä, vaan tarvitaan lukemattomia kokeiluja, outoja teoksia ja viritelmiä, hämäriä tutkimuksia ja hirvittävä määrä intohimoista tekemistä, jotta ala pysyy elävänä ja syntyy teoksia, joita myöhemmin pidetään merkittävänä.” Jensen kirjoittaa.
Taiteilijoiden toimeentulon varmistaminen ei toteudu normaalioloissakaan. Perustulon kaltaisista keinoista perusturvan takaamiseksi hyötyisivät myös taiteilijat ja muut kulttuurialan keikkatyöläiset. Taidealojen kärsimykseen liittyy paitsi konkreettinen työttömyys ja rahanpuute, myös kasvava tunne epäoikeudenmukaisuudesta. Taidetta juhlitaan ja siitä otetaan ilo irti, mutta kun tulee maksun aika, pistääkö taiteilija hatun kiertämään? Tarvitsemme paitsi taide- ja kulttuurialojen tehokasta nostamista koronan aiheuttamasta kriisistä, myös pysyviä muutoksia taiteilijoiden työn mahdollistamiseksi.
Tarvitaan:
LISÄÄ RAHAA taiteen tekemisen tukemiseen ja muutosta alentaviin, epätasa-arvoistaviin ja taloudellisesti vanhentuneisiin kaupungin taiteilija-apurahaprosesseihin sekä oikeudenmukaisesti kohdennettuja suoria taloudellisia avustuksia kulttuurikentän kaikenkokoisille toimijoille.
LISÄÄ TILAA ja paikkoja vapaalle taiteelle, tilavuokrien alentamista, sekä maksuttomien ja edullisten tilojen tarjoamista työtä, näyttelyitä ja esityksiä varten.
ASIANTUNTEVAA PÄÄTÖKSENTEKOA
Taiteen tekijöitä ja ammattilaisia päättämään taiteilijoita koskevista hankkeista tai rahoituksista.
MARGINAALISEN TAIDETOIMINNAN EDISTÄMISTÄ
Keinoja mahdollistaa ja edistää myös vaihtoehtoista ruohonjuuritason kulttuuritoimintaa.
KUNTAYHTEISTYÖTÄ JA TAITEESEEN PANOSTAMISTA MYÖS PIENILLÄ PAIKKAKUNNILLA
Investoidaan taiteeseen ja kulttuuriin myös pienillä paikkakunnilla ja kehitetään kuntien välistä kulttuuriyhteistyötä.
PROSENTTIPERIAATTEESEEN SITOUTUMISTA
Sitoudutaan taiteen prosenttiperiaatteeseen ja tuodaan taide osaksi rakennushankkeita ja sote-alan hankintoja.
TAITEEN OPETUKSEEN PANOSTAMISTA
Panostetaan osallistavaan taidekasvatukseen. Tehdään taide tunnistettavaksi osaksi nuorten hyvinvoinnin lisäämisessä ja koronakriisistä selviämisessä.