Hallituksen tasa-arvo-ohjelma on harppaus eteenpäin, vaikka intersektionaalisen feminismin ajatus ei siinä täysin toteudukaan, arvioi Feministinen puolue kannanotossaan.
Kun Feministinen puolue perustettiin, feminismi oli monelle poliitikolle terminä pelottava ja mahdoton käyttää. Nyt neljä vuotta myöhemmin hallituksen tasa-arvo-ohjelman perustana on Feministisen puolueen harjoittaman politiikan keskeinen periaate, intersektionaalinen feminismi.
Kiitämme tasa-arvo-ohjelmaa siitä, että tasa-arvon edistämiseksi esitetään siinä useita uusia toimenpiteitä ja että niitä ensimmäistä kertaa pyritään edistämään myös intersektionaalisen tarkastelutavan kautta. Tarkempi luku osoittaa ohjelmassa kuitenkin myös joitain puutteita, joihin haluamme kiinnittää kannanotollamme huomiota. Tärkeimpänä jäimme toivomaan sitä, että intersektionaalinen feminismi näkyisi konkreettisemmin ehdotetuissa toimenpiteissä, tavalla jota tasa-arvo-ohjelman saama mediahuomio antoi odottaa. Tavoitteista puuttuu laajempi analyysi muun muassa rodullistamisesta, toimintakyvystä ja luokasta, jotka kaikki vaikuttavat siihen, että saman sukupuoli-identiteetin sisälläkään kaikki eivät ole keskenään samassa asemassa.
Lopuksi haluamme muistuttaa, että jatkossa olisi tärkeää, että myös Feministinen puolue kutsutaan tasa-arvoa, rasismia ja syrjintää käsittelevien ohjelmien kuulemistilaisuuksiin ja lausunnonantajaksi, samoin kuin esillä olevien kysymysten kannalta keskeiset ruohonjuuritason toimijat.
Tätä kiitämme
Sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseen kohdistuu ohjelmassa useita tärkeitä ja odotettuja toimenpiteitä, kuten lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistavan translain säätäminen ja sukupuolenkorjauksen lääketieteellisen prosessin erottaminen juridisesta, mikä mahdollistaa sukupuolen korjaamisen pelkällä kirjallisella hakemuksella. Merkittäviä edistysaskelia ovat henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuudesta luopuminen sekä intersukupuolisten lasten kosmeettisen sukuelinkirurgian lopettaminen.
Huomattavaa on, että tasa-arvo-ohjelmassa nousee keskeisesti esille naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan vähentäminen. Ohjelmassa on mukana häirintään, uhkailuun ja maalittamiseen puuttuminen, seksuaalirikoslainsäädännön uudistaminen itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi, sukupuoleen perustuvan vihan säätäminen rikostuomiota koventavaksi perusteeksi sekä ihmiskaupan uhrien auttamista ja palveluita koskevat lakimuutokset.
Uusina hyvinä toimenpiteinä työelämän tasa-arvon lisäämiseksi ohjelma esittää palkka-avoimuuden edistämistä ja maahanmuuttajanaisten kotoutumisen tuen vahvistamista. Perheiden monimuotoisuus nostetaan selkeästi esille.
Kasvatuksen ja koulutuksen alaan kohdistetaan tervetulleita tasa-arvotoimenpiteitä, kuten sukupuolisegregaation lieventämistä koskevat toimet kouluissa, velvoittavat tasa-arvosuunnitelmat varhaiskasvatuksessa sekä korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma.
Kiitettävä pyrkimys hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa on myös sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen, johon kuuluvat sukupuolitietoisen budjetoinnin edistäminen ja tasa-arvotyön vahvistaminen ministeriöissä.
Kestävän kehityksen näkökulmasta ohjelmassa on myös hallitusohjelmaankin kirjattu ja YK:n Agenda 2030 -ohjelman mukainen päätös siitä, että uusista kehitysyhteistyöhankkeista 85 prosenttia sisältää sukupuolten välistä tasa-arvoa edistäviä tavoitteita.
Tältä odotimme enemmän
Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisissa toimenpiteissa esitetään arvioitavaksi lähisuhdeväkivallan sovittelun jatkamista. Kansainväliset ja kansalliset ihmisoikeustoimijat pitävät naisiin kohdistuvan väkivallan sovittelua erittäin kielteisenä käytäntönä, joka tulisi Suomessakin lopettaa. Myös Suomea velvoittava Istanbulin sopimus edellyttää käytännöstä luopumista. Feministisen puolueen kanta on, että ohjelmaan olisi tullut kirjata yksiselitteinen päätös siitä, että naisiin kohdistuvan väkivallan sovittelusta luovutaan.
On myös valitettavaa, että hallitus ei edelleenkään ole halukas asettamaan sukupuolikiintiöitä valtio-omisteisten ja pörssiyhtiöiden hallituksiin ja johtoryhmiin. Asettaessaan pörssiyhtiöille takarajan sukupuolten tasapuolisen edustuksen lisäämiseksi, ovat edelliset hallitukset käytännössä asettaneet pörssiyhtiöille tiukemmat ehdot tasa-arvon edistämiselle pörssi- ja valtio-omisteisten yhtiöiden hallituksissa kuin mitä tämä hallitus lupaa. Pörssiyhtiöille jo annettu mahdollisuus parantaa hallituskokoonpanojensa moninaisuutta itse on osoittanut, että asia ei etene riittävästi yhtiöiden omilla toimilla. Tasa-arvoa edistetään tehokkaasti kiintiöillä, joiden tulisi olla periaate vähintäänkin valtio-omisteisissa yhtiöissä.
Tätä moitimme
Tasa-arvo-ohjelman tilannekuva-osuuksissa vähemmistöjen asema tiedostetaan ja tuodaan tutkimustiedon valossa esille, mutta esimerkiksi työ- ja perhe-elämän tasa-arvon toimenpiteissä eri vähemmistöryhmiä, kuten vammaisia ja rodullistettuja ihmisiä, ei huomioida riittävästi.
Ennen kaikkea ohjelmasta puuttuu rasismin ja syrjinnän vastainen työ. Esimerkiksi nimettömän työnhaun tekeminen pakolliseksi ja maahanmuuttajanaisten työmarkkina-aseman ja palkka-tasa-arvon edistäminen ovat keinoja, joiden soisi olevan mukana tasa-arvo-ohjelman toimenpidelistalla. On hyvä, että hallitus on ensimmäistä kertaa laatimassa myös rasismin ja syrjinnän vastaista ohjelmaa. Koska kysymykset kuitenkin linkittyvät myös sukupuoleen, tulisi rasismiin ja syrjintään puuttumisen Feministisen puolueen mukaan näkyä myös tasa-arvo-ohjelmassa.
Samoin monet feministisen talouspolitiikan näkökulmat, kuten naisenemmistöisten alojen arvostuksen nostaminen, palkattoman hoivatyön näkyväksi tekeminen ja verotuksen sukupuolivaikutusten arviointi esimerkiksi veroprogression loiventumisen ja kulutusverojen näkökulmasta puuttuvat ohjelmasta.
Palkkatasa-arvon edistämistä koskevat toimenpiteet jäävät vaikutuksiltaan pieniksi, huolimatta siitä, että palkka-avoimuutta pyritään nyt edistämään. Samapalkkatavoitteen saavuttaminen edellyttäisi uusia keinoja, kuten erillistä tasa-arvorahastoa historiallisten palkkaerojen tasoittamiseksi.
Itsemääräämisoikeutta koskien ohjelma lupaa monia selkeitä parannuksia. Tämäkään tasa-arvo-ohjelma ei kuitenkaan lupaa, että Suomessa toteutuisi joku päivä vapaa aborttioikeus. Ja vaikka hallitus on luvannut uudistaa translain itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi, on erittäin valitettavaa, että lakiuudistus ei koske transnuoria. Nuorella tulisi olla oikeus saada tarvitsemaansa hoitoa jo ennen murrosikää myös silloin, kun se edellyttää murrosikää siirtäviä niin sanottuja blokkerihoitoja.
Ohjelmasta puuttuvat lisäksi sukupuolittunut asepalvelus, nuorten osallisuus ja äänestysikärajan lasku sekä fyysinen ja digitaalinen saavutettavuus. Myöskään toimenpiteiden velvoittavuudesta ei ohjelmassa ole mainintaa.
Feministisen ulkopolitiikan näkökulma puuttuu hallituksen tasa-arvo-ohjelmasta lähes kokonaan. Pakolaisuuden, elintasoerojen ja ekologisten kriisien kaltaiset kysymykset ovat myös feministisiä kysymyksiä. Globaalin pohjoisen ja etelän välisten eriarvoisuuksien ratkominen vaatii muutakin kuin aktiivista ihmisoikeuspolitiikkaa – se vaatii myös Suomen kansallisen politiikan kriittistä tarkastelua.
Suomen pakolaispolitiikan tarkastelu sukupuolen ja rodullistamisen näkökulmasta nostaisi esiin monia kiireellisiä tarpeita lainsäädännön muuttamiseksi. Samoin olisi tunnustettava, että Suomi hyötyy elintasoeroista maailman köyhimpien maiden ja Suomen välillä esimerkiksi kausityöntekijöiden ansiosta. Keskeisiä tästä ohjelmasta puuttuvia ihmisoikeuslinjauksia, joilla on myös sukupuoliulottuvuuksia, olisi ollut kirjaus siitä, että Suomen ei tule käydä kauppaa autoritääristen, ihmisoikeuksia polkevien maiden kanssa.
Lopuksi
Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa herättää huomiota se, että sana ‘feminismi’ ei edelleenkään ole mahtunut mukaan valtion tasa-arvotyötä kuvailevaan asiakirjaan. Myöskään intersektionaalisuuden ajatus ei Marinin hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa täysin toteudu.
Kimberlé Williams Crenshaw loi intersektionalismin käsitteen kritisoidessaan 1980-luvun feminististä keskustelua, joka nosti esiin lähinnä valkoisten keskiluokkaisten naisten kohtaamia haasteita ja syrjintää. Intersektionalismin voi katsoa olevan työkalu, jota tasa-arvotyössä voidaan käyttää, mutta termin yhteys feminismiin ja sen historian merkitys tulisi tunnustaa. Tasa-arvo-ohjelma olisi mielestämme luonteva paikka myös feminismin ja tasa-arvotyön suhdetta avaavalle pohdinnalle.
Näistä ja aiemmista kriittisistä huomioista huolimatta ohjelma on tärkeä ja ansiokas harppaus eteenpäin Suomen tasa-arvopolitiikassa.
Tasa-arvo-ohjelman toimeenpanon kannalta tärkeää on, että sen edistämisestä tulevat jatkossa puhumaan tasa-arvoministerin ja muiden asiasta jo valmiiksi kiinnostuneiden ministereiden lisäksi myös muiden alojen ministerit. Aivan erityisesti ohjelman tavoitteiden tulisi nousta esiin pääministerin ulostuloissa. Vain viemällä tavoitteet läpileikkaavasti mukaan kaikkeen toimintaan ruohonjuuritasolta valtakunnan korkeimpaan johtoon asti, voi Suomesta voi tulla ohjelman tarkoittama tasa-arvon kärkimaa.
Helsingissä 2.7.2020
Feministisen puolueen hallitus
Lisätiedot:
Katju Aro, p. 045 133 6012, katju.aro@feministinenpuolue.fi