Feministinen puolue hyväksyi kesäkuun 2022 puoluekokouksessaan puoluehallituksen yksimielisesti hyväksymän aloitteen, jonka myötä puolue asettautui kannattamaan seksityön dekriminalisaatiota ja sitoutui ajamaan seksityöntekijöiden ihmisoikeuksia. Aloitteen taustalle tehdyn selvitystyön aikana selvityksen tekijät tutustuivat asiantuntija- ja tutkimustietoon sekä tapasivat Pro-tukipisteen ja seksityöntekijöiden vertaisverkosto FTS:n edustajia. Aloitteen hyväksymisen myötä Feministinen puolue on konkreettisesti sitoutunut:
- Edistämään sitä, että seksityö tunnistetaan lainsäädännössä työksi, johon kuuluvat työntekoon kuuluvat oikeudet.
- Erottamaan politiikassaan seksityön ja seksityöntekijöiden oikeuksien ajamisen selkeästi alaikäisten ja painostuksen alla seksityötä tekevien sekä ihmiskaupan uhrien tukemisesta.
- Edistämään aktiivisesti seksityöntekijälähtöistä dekriminalisaatiopolitiikkaa, joka parantaa seksityöntekijöiden oikeuksia ja seksityöntekijöiden asemaa yhteiskunnassa.
- Asettumaan poliittisissa ohjelmissaan seksityön sekä seksin oston kriminalisointia vastaan.
- Tukemaan seksityöntekijöiden ammatillista järjestäytymistä ja oikeuksiensa ajamista.
- Pyrkimään poliittissa ohjelmissaan ja julkisissa ulostuloissaan purkamaan seksityöhön liittyvää stigmaa, eikä esimerkiksi käytä seksityöstä puhuessaan sanaa ”prostituutio”.
- Välttämään uhriuttavaa puhetta seksityöntekijöistä ja heidän ylitseen puhumista sekä vahvistamaan seksityöntekijöiden omaa ääntä.
Tältä pohjalta Feministinen puolue on perustanut työryhmän, joka valmistelee yhteistyössä puoluehallituksen kanssa seksityöpoliittisen toimenpideohjelman, ja ottaa mukaan tähän prosessiin mukaan seksityöntekijöitä ja seksityön asiantuntijoita. Seksityö on tällä hetkellä Suomessa laillista, mutta käytännössä työtä kriminalisoidaan erilaisten lainsäädännöllisten rajoitteiden kautta eikä seksityön asemaa työnä tunnisteta. Suomalaista seksityötä säätelevät kolme erilaista lakia, jotka ovat rikoslain 20. luvun 9§ parituksesta ja törkeästä parituksesta, järjestyslain 2. luvun 7§ kielto seksuaalipalvelujen ostamisesta ja tarjoamisesta yleisellä paikalla sekä ulkomaalaislain 9. luvun 148§, jonka mukaan seksityön tekemisen epäily voi olla käännyttämisperuste maahan EU-maiden ulkopuolelta tulevalle henkilölle.
Koska parituslaki määrittää paritukseksi käytännössä kaikenlaisen seksikaupan viitekehyksessä tapahtuvan yhteistyön, moni työntekijän perusoikeus ei koske seksityöntekijöitä. Seksityöntekijöillä ei ole työterveyden palveluita käytettävissä, he eivät voi vuokrata työtiloja, moni hotelli kieltäytyy majoittamasta heitä, seksityöntekijöiden ammatillista yhteistyötä rajoitetaan, ja he eivät saa avoimesti mainostaa työtään. Seksityöntekijät eivät voi palkata työntekijöitä (kuten henkivartijaa tai kirjanpitäjää), jotkut pankit kieltäytyvät ottamasta heitä asiakkaikseen ja heidät suljetaan laskutuspalveluiden ulkopuolelle. Moni seksityöntekijä valitsee stigman vuoksi tehdä työtään salassa ja ottaa vastaan asiakkaita kotona, jolloin kasvaa riski turvallisuusuhkille, kuten seksityöntekijän henkilötietojen leviämiselle ja väkivallalle. Moni seksityöntekijä elää kaksoiselämää kertomatta asiasta edes läheisilleen, jolloin turvaverkot seksityön tekemiselle ja tuki työssä jaksamiselle voi olla olematonta. Mainostamiskiellon takia asiakkaat täytyy hankkia puhumatta seksityöstä seksityönä, minkä vuoksi asiakkaan turvallisuuden selvittämiseksi tulee tehdä usein salapoliisityötä. Kaikesta huolimatta seksityöntekijät ovat kuitenkin verovelvollisia eli laki tunnistaa seksityöntekijöiden työn työksi velvollisuuksien puolesta, jolloin valtio hyötyy heistä rahallisesti, mutta ei tunnista heidän työoikeuksiaan.
Suomen perustuslain työ- ja elinkeinovapautta koskeva 18 § toteaa: “Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta”. Seksityön kohdalla työvoiman suojelu ei käytännössä toteudu, koska edellä mainitut rajoitukset asettavat merkittävän esteen seksityöntekijöiden työn turvallisuudelle. Työtä suojelevien lakien ulkopuolelle joutuminen synnyttää seksityöntekijöille myös suuremman riskin joutua ns. kolmansien tahojen, kuten ihmiskauppiaiden, hyväksikäyttämäksi. Erityisen heikossa asemassa ovat maahanmuuttaja- tai pakolaisstatuksella toimivat seksityöntekijät (eritoten paperittomat), koska seksityön tekeminen on yksi maasta käännyttämiseen oikeuttavista perusteista. Lisäesteen työvoiman suojelemiselle muodostaa se, ettei seksityöntekijöillä ole oikeuksia järjestäytymiseen ja ammattiliittojen perustamiseen, mikä vaikeuttaa huomattavasti työoikeuksien vaatimista ja saavuttamista. Näin parituslaki rikkoo sekä perustuslain 2. luvun 13 § kokoontumis- ja yhdistymisvapautta että ihmisoikeuksia. Parituslaki ei tarjoa liiemmin apua ihmiskaupan uhreille, koska rikoskuulemisiin ja -kuulusteluihin joutumisen riski pitää sisällään uhkan, että uhrin identiteetti paljastuu sadoille miehille. Lainsäädännön sekavuuden vuoksi moni uhri ei edes tiedä, mitkä heidän oikeutensa käytännössä ovat. Parittamisen, seksityöhön painostamisen ja ihmiskaupan välillä vallitsevia eroja voi olla jopa ammattilaisen vaikea hahmottaa, ja ulkomaalaislain käännytysperustetta sovelletaan lähinnä ruskeaksi rodullistettuja katukauppaa tekeviä seksityöntekijöitä kohtaan. Moni päättääkin pysyä hyväksikäyttöön perustuvissa olosuhteissa ja kynnys hakea apua viranomaisilta on korkea, koska tilanne voi näyttäytyä helpompana kuin epäselviin rikosprosesseihin lähteminen.
SEKSITYÖTÄ KRIMINALISOIVAT LAIT RIKKOVAT IHMISOIKEUKSIA – SEKSIN OSTON KIELTO EI OLE RATKAISU
Seksuaalioikeuksien julistuksen mukaisesti yksilöllä on oikeus päättää seksielämästään ja millä tavalla omaa seksuaalisuuttaan ilmaisee. Valtioilla ei siis tule olla oikeutta päättää miten, missä, milloin, millä ehdoin ja kenen kanssa täysivaltaiset aikuiset saavat seksiä suostumuksellisesti harrastaa. Ihmisoikeuksien julistuksen mukaisesti jokaisella ihmisellä on myös oikeus autonomiaan ja yksityisyyteen, eli oikeus tehdä autonomisia päätöksiä kehonsa suhteen. Suomen perustuslain 2. luvun 22 §:ssä todetaan: “Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen”. Tämä ei kuitenkaan toteudu seksityötä kriminalisoivien lakien vuoksi, jotka rikkovat muun muassa oikeutta terveyteen, turvallisuuteen, autonomiaan, tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen, yksityisyyteen sekä oikeudenmukaisiin ja suosiollisiin työolosuhteisiin. Kriminalisoiminen tekee seksityöntekijät haavoittuvaisemmiksi väkivallalle, raiskauksille, ahdistelulle ja murhille, ja nämä rikokset jäävät usein raportoimatta, selvittämättä ja rankaisematta. Kriminalisoivat lait ja käytännöt ovat usein vahingollisia myös seksityöntekijöiden perheille, erityisesti lapsille. Koska ala on naispainotteinen ja naiset ovat usein päävastuussa hoivasta, heihin kohdistuu epäilyjä huonosta äitiydestä perättömien lastensuojeluilmoitusten tai huostaanottojen muodossa.
Usein seksityön yhteydessä ehdotetaan ratkaisuksi seksin oston kieltoa, joka on voimassa Ruotsissa Norjassa, Islannissa, Ranskassa, Irlannissa, Pohjois-Irlannissa ja Kanadassa, ja se on inspiroinut Euroopan Unionin ja Euroopan neuvoston suosituksia. Väitteet lain onnistumisesta ovat kuitenkin vailla näyttöä ja uskottavia todisteita eikä lakia puoltavaa uskottavaa tutkimusaineistoa ole. Laki näyttää onnistuneen lähinnä seksityötä vastustavien sosiaalisten normien ja asenteiden vahvistamisessa, sekä seksityöntekijöiden kohtaaman stigman ja syrjäytymisen lisäämisessä. Seksityöntekijöiden antaman kriittinen palaute ongelmista on jätetty huomiotta ja sitä on mitätöity ja vähätelty. Laki on koventanut poliisien asenteita seksityöntekijöitä kohtaan ja lisännyt poliisien seksityöntekijöitä kohtaan kohdistamaa häirintää, minkä vuoksi seksityöntekijät eivät enää halua ottaa yhteyttä poliisiin edes rikoksen uhreina. Laki ei ole parantanut valmiuksia ihmiskaupan tunnistamiseen, tuomiot ovat vähäisiä ja seksityöntekijät ovat entistä haavoittuvaisempia ja alttiimpia joutua kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön uhreiksi. Ihmiskaupan vastaiset toimet ovat heikkoja, seksityöntekijöillä on huonompi neuvotteluasema hintojen ja palvelun ehtojen määrittelyssä, aggressiiviset ja kaltoinkohtelevat asiakkaat ovat lisääntyneet, seksityöntekijöitä häädetään kodeistaan lisääntyvissä määrin sekä hyväksikäyttävien tahojen valta on lisääntynyt.
Seksityön dekriminalisointia vastustetaan usein korostamalla seksityöntekijöiden uhriasemaa. On totta, että monella seksityöhön ryhtyneellä on taustassaan haavoittuvuuksia, kuten lapsiköyhyyttä ja kaltoinkohtelua, huonommat kouluttautumis- tai työllistymismahdollisuudet, sekä globaalisti 20–40 % tulee alalle alaikäisenä. Samaan aikaan on muistettava, että seksityön jättäminen ja muiden tulonlähteiden löytäminen voi olla vaikeaa riippuen maan naisten ja vähemmistöjen oikeuksien tilanteesta. Seksityöntekijöihin liitetyn uhrinäkökulman korostaminen ei tue ympäri maailmaa saatavilla olevia todisteita seksityöntekijöiden tilanteista ja kokemuksista. Moni köyhissä maissa työskentelevä seksityöntekijä on todennut, että uhrinäkökulmaan keskittyvä keskustelu vie heiltä turvallisuutta ja autonomista toimijuutta pois. Myös argumentti seksityöstä naisiin kohdistuvan väkivallan muotona on virheellinen. Seksityötä tekevät ihmiset moninaisilla taustoilla eri ikäryhmissä (ml. humanitaariset olosuhteet), ja eri ryhmien edustajia koskevat erilaiset ongelmat. Koko väestöön suhteutettuna esimerkiksi transtaustaisia seksityöntekijöitä on suhteessa enemmän kuin seksityötä tekeviä cisnaisia. Seksityötä tekee myös Suomessa merkittävä miespuolisten seksityöntekijöiden joukko, jonka olemassaolo tunnistetaan huonosti tai sitä vähätellään ja mitätöidään. Vähemmistöihin kuuluvat seksityöntekijät kohtaavat moniperustaista syrjintää vähemmistöstatuksensa ja tekemänsä työn vuoksi, jolloin he ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Huomattavaa on, että transihmisten murhia tilastoidaan jatkuvasti enemmän vuosittain ja suurin osa murhatuista transihmisistä on naisia, joista suurin osa on tehnyt seksityötä (esim. TMM Update: Trans Day of Remembrance 2021).
Jos feministit käyttävät valtaa saadakseen seksityöntekijät mukautumaan valtavirran kulttuurisiin seksinormeihin, he päätyvät käyttämään samoja työkaluja kuin historiallisesti patriarkaatti on käyttänyt määritellessään naisten elämää sosiaalisten normien kautta. Esimerkiksi Ruotsissa feministit käyttävät seksityöntekijöistä halventavaa kieltä ja ovat intoutuneet haukkumaan seksityöntekijöitä mm. “halvoiksi pilluiksi”. Tällainen graafinen ja misogynistinen puhe, joka jättää huomiotta seksityöntekijöiden todellisuudet ja työjärjestelyt, on tyypillistä seksityön vastustajille ympäri maailmaa. Seksityöntekijöiden ajatellaan olevan kykenemättömiä kontrolloimaan seksuaalista käyttäytymistään, jolloin seksin myyminen nähdään itsenäisen toimijuuden ja rationaalisuuden puutteena. Seksityöntekijöitä kohdellaan lähtökohtaisesti traumatisoituneina, post-traumaattisesta stressistä ja mielenterveysongelmista kärsivinä henkilöinä, jotka eivät tiedä mistä puhuvat tai ovat patriarkaattisen vallan johdateltavissa. Tällaisella ajattelulla on vaaralliset seuraukset. Kun pelkkä seksiakti nähdään väkivaltana, konkreettinen seksityöntekijöiden kohtaama väkivalta jää näkymättömiin. Näin jää tarkastelematta muun muassa, miten stigmatisoidussa ja kriminalisoidussa ympäristössä työskentely vaikuttaa mielenterveyteen.
ROHKEASTI KOHTI SEKSITYÖN DEKRIMINALISAATIOTA
Feministisen puolueen kanta on, että Suomeen tarvitaan seksityön täydellisen dekriminalisoinnin takaava laki, jossa seksityö tunnistetaan työnä muiden alojen joukossa ja seksityöntekijät ammattikuntana ja seksipalveluja tarjoavana ryhmänä erotetaan selkeästi henkilöistä, jotka on pakotettu tai painostettu työhön, ovat alaikäisiä tai ihmiskaupan uhreja. Ensiksi mainittu ryhmä tekee työtään suostumuksellisesti, jolloin heille kuuluvat samat työoikeudet kuin kaikille muillekin, muut ryhmät ovat rikoksen uhreja ja kaipaavat suojelua. Kanta on linjassa suurien ihmisoikeusjärjestöjen (mm. UNFPA, UNWOMEN, Amnesty, Human Rights Watch), seksityöntekijöiden etujärjestöjen, seksityöaktivistien ja esimerkiksi Sexpon ja Pro-tukipisteen näkemysten kanssa. On todettu, että lait, jotka tekevät selvän eron edellä mainittujen ryhmien välillä, onnistuvat suojelemaan parhaiten seksityöntekijöitä ja rikosten uhreja.
Seksityöntekijöitä ei saa syrjiä heidän kansallisuutensa tai etnisyytensä perusteella, joten seksityöhön liitetty ulkomaalaisten käännyttämisperuste tulee poistaa laista. Seksityöntekijä ei ole ihmiskaupan tai painostamisen uhri, kun hän päättää itse ammattinsa harjoittamiseen liittyvistä asioista, kuten työajoista, asiakkaista ja hinnoista. Dekriminalisointi edistää turvallisia työolosuhteita, kun seksityöntekijät voivat järjestäytyä ja heidän on helpompi tuoda esiin riskitekijöitä sekä vaatia parempia työolosuhteita. Seksityön dekriminalisointi tunnistaa oikeuden yksityisyyteen ja vapauteen valtion kontrollista suhteessa seksuaaliseen itseilmaisuun. Dekriminalisointi ei kontrolloi naisten ja vähemmistöjen kehoja, joten se kunnioittaa sukupuolten tasa-arvoa ja seksuaalioikeuksia. Dekriminalisointi sallii myös tehokkaan vastaamisen ihmiskauppaan, kun seksityöntekijät voivat auttaa ihmiskaupan vastaisessa taistelussa seksityössä tapahtuvan ihmiskaupan uhrien tunnistamisen ja oikeiden palveluiden pariin ohjaamisen kautta. Seksityön dekriminalisointi on siis tehokkaampi tapa suojella seksityöntekijöiden oikeuksia kuin yksikään kriminalisoiva ja valvontaan perustuva malli.
Seksityön dekriminalisaation ohella Feministinen puolue sitoutuu seksityöhön kohdistuvan stigman purkamistyöhön, sillä stigma on suurimpia altistavia tekijöitä seksityöntekijöiden kohtaamalle väkivallalle ja syrjinnälle. Muun syrjinnän ohella seksityöntekijät kohtaavat kontrollointia, vaientamista, arvostelua ja syyttelyä rikkoessaan sosiaalisia tai seksuaalisia normistoja ja/tai sukupuolirooleja työllään. Rakenteellinen epätasa-arvo ja erilaiset syrjinnän muodot ovat usein limittyneitä ja päällekkäisiä, mikä asettaa monet seksityöntekijät erityisen heikkoon asemaan. Tärkeitä työkaluja stigman vähentämiseen ovat muun muassa seksityöntekijöiden ja heidän yhteisöjensä vahvistaminen, yhteisölähtöinen vertaistuki ja kouluttaminen, turvallisemmat vertaiskohtaamisen tilat, syrjimättömät palvelut sekä avoin keskustelu työn riskeistä, syrjinnästä ja väkivallasta. Tukipalvelut tulee taata myös ihmiskaupan uhreille, seksikauppaan painostetuille ja alalta pois haluaville sekä ennaltaehkäistä alaikäisten joutumista seksikauppaan. Kaikki seksityöntekijöille tarjotut palvelut tulee järjestää kohderyhmän toiveiden mukaan ja heidän kanssaan yhteistyössä. On tärkeää edistää tutkimusta, jossa kuuluu kaikkien osapuolten ääni ja tiedostaa, että tarvitaan enemmän tutkimusta seksityön alan haasteista ja tarvittavista parannuksista.
Seksityökielteisyys ja seksityöntekijöiden oikeusturvan kaventaminen on eriarvoistavaa ja aiheuttaa suoraa haittaa sekä uhkaa seksityötä tekeville. Intersektionaalisen feminismin ytimessä on ajatus, että vähemmistöjen ja sortoa kokevien ihmisryhmien kokemusta ja asiantuntijuutta omasta elämästään ja tarpeistaan tulee kunnioittaa sekä tunnistaa ryhmien sisäiset eroavaisuudet suhteessa limittyneisiin ja päällekkäisiin sortoa aiheuttaviin tekijöihin. Sen sijaan, että määritellään ylhäältä käsin, millainen lainsäädäntö ja muut ratkaisut ovat millekin ihmisryhmälle parhaita, on feministien pysähdyttävä kuuntelemaan kyseisiä ihmisryhmiä, ja pyrittävä nostamaan heidän oma äänensä ja toiveensa jalustalle. Seksityöntekijät niin Suomessa kuin ympäri maailman vaativat itselleen parempaa oikeusturvaa, työvoimapoliittisia oikeuksia, turvallisia mahdollisuuksia oman ammattinsa harjoittamiseen sekä seksityöhön kohdistuvan stigman purkamista. Feministiseltä puolueelta olisi epäkunnioittavaa ja epäjohdonmukaista jättää kuulematta näitä seksityöntekijöiden tarpeita ja toiveita. Puolue luottaakin siihen, että esitetty seksityöntekijälähtöinen asiantuntija- ja tutkimustieto on luotettavaa ja seksityöntekijät tietävät itse parhaiten, minkälaiset tekijät ovat heidän hyvinvoinnilleen tai turvallisuudelleen parhaaksi.
Tarkemmat perustelut ja lähteet löytyvät itse aloitteesta: Seksityöaloite.
Uskomattoman upeaa työtä tehty tämän aloitteen eteen, kiitos siitä❣️