Syyrian siviilejä on mahdollista ja tulee auttaa

Syyriassa tapahtuva silmitön tuho ja siviiliuhrien määrä järkyttää. Tynnyri- ja rypälepommien käyttö asutusalueilla, umpimähkäinen pommittaminen, hyökkäys siviilikohteita kuten sairaaloita vastaan ja avustusjärjestöjen kuljetuksiin kohdistuneet iskut antavat syytä epäillä Venäjän ja Syyrian syyllistyneen useisiin sotarikoksiin Syyriassa.

Vaarallisinta olisi ajatella, että olemme tämän tragedian edessä voimattomia. Sen sijaan meidän on toimittava ainakin kolmella eri tasolla:

1) YK:n turvallisuusneuvoston on vaadittava Venäjää ja Syyriaa lopettamaan pommitukset Aleppossa välittömästi. Osapuolten tulee taata avustustyöntekijöiden turvallinen pääsy loukkuun jääneiden ihmisten luo ja haavoittuneiden ja sairaiden evakuointi alueelta. Koska Venäjä on toimillaan vaikuttanut tilanteen kärjistymiseen, on siltä edellytettävä pidättäytymistä veto-oikeuden käytöstä Syyrian tilannetta koskevissa ratkaisuehdotuksissa.

Kansainvälisen yhteisön on toteutettava suojeluvastuun periaatetta, joka asettaa ihmisoikeudet valtion suvereniteetin edelle. Suojeluvastuun periaatteen mukaisesti kansainvälisen yhteisön tulee aloittaa laaja-alaiset toimet konfliktin osapuoliin vaikuttamiseksi ja myös sen alkusyihin puuttumiseksi. Venäjään ja Syyriaan kohdistuvia taloudellisia sanktioita tulee kiristää ja kansainvälisen yhteisön, Suomi mukaanlukien, on kyettävä muodostamaan yhtenäinen rintama Venäjän ja Syyrian toimia vastaan, jotta konfliktin olisi mahdollista loppua.

Syyriassa mahdollisesti tapahtuvia sotarikoksia ei voida tutkia kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICC) ilman turvallisuusneuvoston pyyntöä. Tukea eri aloitteille todisteiden keräämiseksi on kuitenkin lisättävä, jotta sotarikollisten saattaminen edesvastuuseen voidaan varmistaa muussa kansainvälisessä tai kansallisessa tuomioistuimessa. Turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä Venäjä on toistaiseksi estänyt epäiltyjen rikosten siirtämisen ICC:n tutkittavaksi ja torjunut sitä kohtaan esitetyn kritiikin. Venäjää ja Syyriaa tulee siksi vaatia esittämään julkisesti mitä toimia ne ovat tehneet välttääkseen siviiliuhrit.

2) Suomen tulisi ottaa edelläkävijän rooli Syyrian siviilien auttamisessa. Suomen on ensinnäkin nostettava pakolaiskiintiötään tuntuvasti. Pakolaiskiintiön kautta ihmisten on mahdollista saada pakolaisasema Suomessa turvallista reittiä ja he voivat aloittaa kotoutumisen heti Suomeen saavuttuaan. Suomen tulee myös osoittaa tukensa Euroopan komission äskettäin julkistamalle humanitaariselle aloitteelle Aleppon hyväksi. Aloite pyrkii takaamaan avustusjärjestöjen pääsyn itäiseen Aleppoon. Se pyrkii myös aloittamaan sairaiden ja haavoittuneiden evakuoinnit Alepposta ja muista Syyrian piiritetyistä kaupungeista ja kuljettamaan heidät hoidettaviksi tarvittaessa eurooppalaisissa eli mahdollisesti myös suomalaisissa sairaaloissa.

3) Syyria tarvitsee rahaa. Muun muassa Punainen Risti, Unicef, UNHCR, WHO, Kirkon Ulkomaanapu ja Pelastakaa lapset tekevät tärkeää työtä Syyriassa tälläkin hetkellä. Vaikka apu ei nyt saavuta sen tarvitsijoita, ei avuntarve lakkaa. Siksi meidän on jokaisen varmistettava omalla pienelläkin lahjoituksellamme, että apua on riittävästi saatavilla heti kun se saadaan vietyä perille asti.

Kansainvälinen paine on liikauttanut mannerlaattoja ennenkin. Siihen meidän tulee uskoa myös nyt.

Katju Aro