Puheenjohtajalta: Tältä näyttää kaikkien kaupunki

Feministisen puolueen tuoreita kuntavaaliehdokkaita Helsingistä, Espoosta ja Tampereelta.

Feministisen puolueen tuoreita kuntavaaliehdokkaita Helsingistä, Espoosta ja Tampereelta.

Kuntavaaliohjelman esittely sen julkistustilaisuudessa Lapinlahden Lähteessä 28.2.2017

Feministisen puolueen politiikan kärkiä ovat sukupuolten tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja inhimillinen turvallisuus. Nämä kolme politiikan aluetta näkyvät myös kuntavaaliohjelmassamme, jonka teema on: kaupunki kuuluu kaikille.

Erityiseksi aiheeksi näissä vaaleissa nostamme rasisminvastaisen työn merkityksen kunnissa ja kaupungeissa. Rasisminvastainen työ on mukana kuntavaaliohjelmassa läpileikkaavana ja koskee yhtä lailla Suomessa asuvia rodullistettuja suomalaisia kuin tänne vastikään tulleita turvapaikanhakijoita ja paperittomia.

Turvapaikanhakijoiden ja paperittomien tilanne on asia, joka vaatii kiireistä ratkaisua. Joukko turvapaikanhakijoita osoittaa mieltään Rautatientorilla epäinhimillisenä pitämäänsä karkotuspolitiikkaa vastaan ja Helsingin kaduilla elää uusi ryhmä paperittomia, jotka ovat saaneet käännytyspäätöksen Suomesta, mutta eivät uskalla palata kotimaahansa. Suomen kiristyneen pakolaispolitiikan seuraukset näkyvät ikävällä tavalla ja uhkaavat muuttua suureksi inhimilliseksi ja sosiaaliseksi ongelmaksi. Kunnilla on mahdollisuus ja velvollisuus toimia tässä ihmisoikeusperiaatteen puolustajina.

Siksi haluamme ohjelmassamme varmistaa, että kunnat tarjoavat suojaa ja välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon kaikille Suomessa oleskeleville, tarjoavat pääsyn terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon myös paperittomille ja antavat tänne tulleille aidon mahdollisuuden tulla osaksi yhteiskuntaa. Nyt kotoutumispalveluita on tarjolla riittämättömästi ja ne alkavat usein liian myöhään eikä kotoutumispolitiikamme tue riittävästi ihmisen mahdollisuutta tulla yhteisön yhdenvertaiseksi jäseneksi.

Kaikkien kaupunki edellyttää syrjimättömyysnäkökulman ottamista mukaan kaikkeen. Kaupunkisuunnittelua koskevat aloitteemme nostavat esiin sen, että kaikilla tulisi olla yhdenvertainen oikeus käyttää julkisia palveluita, mutta se ei tällä hetkellä toteudu. Esimerkiksi joukkoliikenteessä kalusto on yhä suurelta osin esteellistä. Esteettömyys on julkisissa tiloissa usein yhden haavoittuvan tekijän varassa, jolloin sen rikkoutuessa tai ollessa poissa käytöstä, esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvan ihmisen matka voi pysähtyä kokonaan. Lisäksi esteettömyyssuunnittelua tekevillä arkkitehdeillä ja insinööreillä ei ole läheskään aina vaadittua osaamista, joten tehdyt ratkaisut voivat olla käyttökelvottomia.

Saavutettavuutta on toisaalta myös se, että julkisia palveluita, kuten julkista liikennettä on varaa käyttää. Nyt työttömät eivät ole oikeutettuja matkalippujen alennuksiin ja paperittomilla ei ole oikeutta hankkia edes bussikorttia. Saavutettavuutta on sekin, että voi käyttää julkisia vessoja, uimahalleja ja kuntosaleja pelkäämättä häirintää sukupuolensa, sukupuolen ilmaisun tai esimerkiksi uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.

Saavutettavien palveluiden lisäksi ihmiset tarvitsevat kodin. Asuminen on perusoikeus, mutta asumisen hinnat alkavat esimerkiksi Helsingissä karata käsistä. Siksi kaavoituksessa tulee osoittaa tontteja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamiseen, ja kaikille tulee myös taata oikeus työntekoon ja toimeentuloon. Tällä hetkellä esimerkiksi vammaisista ihmisistä suuri osa elää köyhyydessä, koska myös työkykyisillä vammaisilla on vaikeuksia saada töitä. Jollain toisella voi olla vaikeuksia päästä edes työhaastatteluun, koska nimi ei kuulosta tyypillisen suomalaiselta. Kuntien tulisi taata työllistymismahdollisuus kaikille. Vammaisten työllistymistä voi tukea esimerkiksi töitä ja työoloja muokkaamalla ja monen rodullistetun suomalaisen työnhakua voidaan helpottaa anonyymillä työnhaulla.

Kolmas teemamme koskee lapsia ja nuoria. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusperiaatteiden edistäminen lähtee jo varhaiskasvatuksesta. Se tarkoittaa sitä, että jokainen lapsi kohdataan omana itsenään, mikä edellyttää kasvatusalan ammattilaisilta erityistä osaamista. 

Lapsuus ja nuoruus ovat ratkaisevia myös syrjäytymisen ennaltaehkäisyn kannalta. Se edellyttää, että jokaista lasta ja nuorta tuetaan koko koulutuspolun ajan ja myös niissä nivelkohdissa, joissa nuorten syrjäytymisen riski on suurin. Yleisimpiä syrjäytymiseen johtavia syitä ovat koulukiusaaminen, pitkittynyt työttömyys ja mielenterveys- sekä päihdeongelmat. Jopa noin 10 000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää peruskoulun jälkeen koulutuksen ja työn ulkopuolelle. Esitämme ohjelmassamme erilaisia keinoja syrjäytymisen ehkäisemiseksi nuorten mielenterveyspalveluiden lisäämisestä palkitsevan sosiaalityön laajempaan käyttöönottoon.

Tärkeää nuorten hyvinvoinnille on tulla kuulluksi. Nuoria tulee kuulla heitä itseään koskevissa päätöksissä aiempaa enemmän ja eduskuntavaaleissa tulemmekin ajamaan äänestysikärajan laskemista 16 ikävuoteen. Nyt kuntavaaleissa esitämme osallistuvan budjetin vakinaistamista käyttöön ja muiden uusien vaikuttamis- ja päätöksentekokanavien käyttöönottoa nuorille.

Näemme, että kaupungin tulee olla elävä ja viihtyisä yhteisö, jossa jokainen voi löytää paikkansa ja elää hyvää elämää. Hyvä elämä on lopulta kiinni siitä kuinka hyvää arki on. Ohjelmassamme esitetyt aloitteet vaikuttavat olennaisella tavalla niiden ihmisten arkeen, joita ne koskevat. Monissa niistä näkyvät eri vähemmistöryhmien tarpeet ja ne aukot palveluissa, asumisessa ja liikkumisessa, joiden vuoksi kaupungit ja kunnat eivät tällä hetkellä ole kaikille yhtä hyviä paikkoja elää. Mutta meidän ajatuksemme on, että silloin kun kaupunki on hyvä myös sen haavoittuvimmassa asemassa olevalle asukkaalle, se on hyvä meille kaikille. 

Kunnan kannalta asukkaiden yhteisön ylläpitäminen ja syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen on myös viisasta talouspolitiikkaa. Jokainen hyvinvointiin sijoitettu euro tuo itsensä aina takaisin.

Katju Aro